Kirje parisuhteelle

Hei parisuhde!

Mitä sinulle kuuluu? En ole kuullut sinusta pitkään aikaan mitään. Kaipaan keskustelujamme ja asioiden jakamista. Kaipaan yhteyttämme.

Kun sieltä päin on ollut hiljaista, se on saanut minut pohtimaan itsekseni ja miettimään, että onko hiljaisuus hyvän merkki? Tarkoittaako hiljaisuus sitä, ettei sinulla ole ollut mitään jaettavaa kanssani? Mielelläni jakaisin myös ilon ja onnistumisen kokemuksia. Toivon tietenkin, että nautit olostasi täysin siemauksin. Vai onko sinun voimasi vaan ollut niin vähissä, ettet jaksa edes jakaa asioita kanssani?

Ethän vain suojele minua kuormitukselta? Etkö halua jakaa asioita tai oikeastaan ehkä tunnustaa, että samat haasteet pyörivät vuodesta toiseen ja oikeastaan olet lopen kyllästynyt ja uupunutkin meihin?

Tunnetko huonommuutta tai riittämättömyyttä? Onko kiusallista huomata, ettet ole halunnut kuunnella sanojani siitä, että parisuhde voidakseen hyvin vaatii työtä?

Mitä ihmeen työtä ja mitä se edes on, ihmettelet jatkuvasti? Voi kun kaikki vaan menisi omalla painollaan. Sinä parisuhde olet varma, että jos tässä olisivat toisilleen NE oikeat, niin asiat sujuisivat paljon helpommin ja luonnollisesti. Olet myös miettinyt, että paranisiko tilanteesi kumppaneita vaihtamalla? Ottaisitkin jotkut toiset, etkä ollenkaan kelpuuttaisi esimerkiksi minua toiseksi osapuoleksi?

Ahdistus ja tyytymättömyys kertovat muutoksen tarpeesta

Haluaisit kyllä muutosta tilanteeseesi, haluaisit voida hengittää vapaammin ja kevyemmin, mutta et oikein edes jaksa enää uskoa, saatikka toivoa, helpotusta. Haluaisit ennen kaikkea sitä, että olisi vaan hyvä ja helppo olla! Joku aamu, kun heräisit, niin olisit onnellinen eikä ahdistaisi. Voisit tarjota jotain muuta ja antaa parastasi? Mutta, jatkat vain menoa autopilotilla päivästä toiseen ja välttelet kipeitä ajatuksia ja tunteita. Siinä sinä olet hyvä, ellet jopa mestari!

Oikeastaan sinua ärsyttää koko kysymykseni "mitä kuuluu ?"! Ällöä, onko pakko sohaista jotain, joka haluaa nukkua, ummistaa silmät ja korvat. Eipä sen kummempaa kuulu-ei! Säitä pidellyt ja mitä niitä nyt on.. Jatka elämääsi ja kysele ihan itseltäsi, että "mitä kuuluu?". Älä tule kolkuttelemaan oville, joita ei haluta avata.

Katselet ulkoapäin toisia parisuhteita ja tunnet joskus jopa kateutta. Miten joillakin voi olla noin mielenkiintoinen ja soljuva suhde? Samaan syssyyn ajattelet, että toisille on vain sattunut täydellisemmät asukit. Tämä on vain arvailua puoleltani, mutta voiko olla niin, että tunnet, että sinulta puuttuu jotakin? Onko niin, että kateuden tunne kertookin siitä? Ja tämähän olisi iso huomio. Kun huomaat, että haluat ja kaipaat jotain muuta, niin sille voi alkaa tehdä jotakin. Kun välttelet, piilotat ja kituutat, et katso omia tarpeitasi silmiin tai ota niitä todesta. Eipä ihme, että voimasi ovat vähissä.

Oikeastaan, kun nyt pysähdyit miettimään olotilaasi, niin huomaat, että et ole koskaan nähnyt ja elänyt todeksi aidosti hyvää parisuhdetta. Et tiedä miltä sen pitäisi tuntua ja näyttää-ehkä? Etkä kyllä ole saanut mistään siihen hyvää mallia. Luulet, että se hyvä malli olisi ainakin hyvä pohja, jolle rakentaa. Olet siis kokenut, että olet ollut yksin rakentamassa jotain, josta puuttuu rakennusohjeet ja mitä suurimmassa määrin rakennusvalvonta! Oikeastaan, mitä hittoa…

Onko sinut jätetty liian suuren tehtävän kanssa yksin? Onko kyytiisi aina hypännyt kaksi vapaamatkustajaa? Ja sinä et ole pystynyt laittamaan rajaa? Et ole osannut viestiä tarpeistasi tai edes tunnistaa niitä? Olet vain antautunut tilanteen armoille ja toivonut parasta? Olet jäänyt tyytymättömyytesi vangiksi voimattomana ja keinottomana.

Ehkä muistat, kun pyysin sinua vuosi sitten luettelemaan hyvän parisuhteen ominaisuuksia. Yritin kaivella sinusta avaimia sinun hyvinvointiisi. Että tunnistaisit tarpeesi. Kerroit, että isoin ominaisuus ja toiveesi olisi, ettei ahdistaisi ja ettet joutuisi kuulemaan ja kantamaan riitoja, ainakaan aina samoista aiheista ja teemoista. Mutta pelkkä ajatusleikki silloin tuntui sinusta liian ahdistavalta ja vaiensit minut ja vetäydyit.

Toivoisitko sinä, parisuhteeni, nyt millaisia puitteita itsellesi? Ilmiselvästi et ole kaikkeen tyytyväinen. Mitä pitäisi tapahtua, että olosi helpottaisi? Mitä oikea, aikuiseksi kasvanut, terve ja rakastava parisuhde sisältäisi? Jos se olisi se unelmasuunta, johon haluaisit olla matkalla. Millaisia ominaisuuksia siihen kuuluisi, jos sinä saisit itse valita? Mistä se rakentuisi? Millaisen alustan sinä haluaisit pystyä tarjoamaan siinä eläville?

Minä itse toivoisin, että sinussa olisi pohjalla turvallisuutta. Turvallisuus loisi "pesän", jonka sisällä saisi tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Olisi tilaa ja tahtoa omalle kasvulle ja toisiensa kunnioittamiselle. Kasvurauhaa omaan tahtiin, mutta myös kasvua yhdessä samaan suuntaan. Tunnetta, että ollaan samalla puolella, jopa tiimi. Rauhaa ja turvaa myös olla eri mieltä. Haavoittuvuutta ja avoimuutta ja halua kohdata myös haasteita ja hankalia asioita. Käydä keskusteluja syvistä ja itselle pelkoakin herättävistä tunteista ja asioista.

Anna anteeksi

Pyydän anteeksi, että en ole osannut kuunnella sinua paremmin, parisuhteeni. Pyydän myös anteeksi sitä, että olen jättänyt sinut liian yksin ja olettanut sinun jo osaavan, vaikka vasta harjoittelet. Parisuhteeni, mitä minä voisin tehdä, että kokisit minun olevan tukenasi ja apuna luomassa tuota kaikkea yhdessä? Ettet tuntisi, että jäät yksin? Mitä sinä tarvitsisit, että pystyisit rakentamaan turvaa itseesi?

Ottaisitko minut harjoittelukumppaniksi? Saisinko luvan kasvaa kanssasi ja kuunnella sinua?

On pelottavaa rakentaa jotakin uutta ja uudenlaista yksin ihan ensimmäistä kertaa. Minä en aio jättää sinua nyt, en hylkää sinua! 

Tässä minä olen- minä aion kuunnella, nähdä ja uskoa sinua! Kannan oman osuuteni ja korteni kekoon, että sinä voisit hyvin ja saisit kasvaa aidoksi sinuksi, jotta voisit palvella asukkejasi paremmin. Älä jää enää liian pitkäksi aikaa hiljaa. Voit luottaa minuun tästä lähtien! Anna käsi...

Voisinko harjoitella:

Kuuntelemaan enemmän?

Olettamaan vähemmän?

Pysähtymään säännöllisesti ja katsomaan omaa osuuttani peilistä?

Etten syyttäisi muita siksi, että en uskalla ottaa vastuuta omasta osuudestani?

Olemaan itseni puolella ja tukemaan myös itseäni, varsinkin hankalalla hetkellä?

Tutustua tunnistamaan omia tarpeitani ja opetella ottamaan ne todesta?

Kertomaan ja viestimään omista tarpeistani muille?

Tarkkailemaan ajatuksiani ja tunteitani. Jos haluan aidon, turvallisen ja omannäköisen elämän, uskallanko tutustua itseeni ja kohdata tunteeni? Se voi tuntua pelottavalta ja haastavalta. Kaikki uusi tuntuu aluksi. Otan pieniä askeleita. Kuka voisi olla rinnallani tukemassa minua? 

Ottamaan apua vastaan, jos huomaan, että menneisyydessä tuntuu olevan jotain, mitä minun on vaikea antaa anteeksi? 

💖Muistathan, että haastavista ja epätyydyttävistä olosuhteista voi päästä yli. Voi saada parempaa ja toimivampaa tilalle. Uskalla kuunnella toista ja itseäsi. Voitte harjoitella toimimaan toisin. Älä jää kuitenkaan yksin!💖