Olenko totta?
Joku tunne jäytää
Haluan uskoa tässä hetkessä vahvasti, että olen eheytyvä kiltti supermiellyttäjä, jonka on haasteellista asettaa rajoja. Varoitus! Jos sinua ällöttää kuulla toisten omakohtaisia kokemuksia, pohdintoja tai keittiöpsykologimaisia oivalluksia, niin ehkä olet väärässä paikassa juuri nyt tai toinen vaihtoehto on, että olet masokisti. Sinua on varoitettu tulevasta, eli päätä itse, jos jatkat lukemista. Tämä blogikirjoitukseni on tähänastisista ehdottomasti henkilökohtaisin ja vaikka yritän aina kirjoittaa sydän auki ja tietyllä tavalla paljaana, niin tässä sitä mennään oikeasti melkein alasti! Toisaalta seksihän myy, mutta mikähän markkina-arvo tämänkaltaisella alasti kirjoittamisella sitten onkaan ja toisekseen tämän lukeminen ei maksa muuta kuin siun aikasi.
"Joku tunne jäytää, vaatii huomiota. Nakertaa, kaihertaa. Yrittää tulla nähdyksi, kuulluksi, huomatuksi. Pelko saa kääntämään itselleen selän, piiloutumaan, hengittämään varovasti ja pinnallisesti. Kun vaimennan itseni, olen, mutta varovasti, hiljaa, näkymättömästi- turvassa.
Näin kelpaan ja saan rakkautta. Tähän koko kehoni on kasvanut ja uskonut. On turvallista hipsutella hiljaa mukautuen, muovautuen, aistien ja varoen. Varoen, ettei oma tunne tule näkyväksi tai pirskahtele syvyyksistä pilaamaan kaiken toden, mihin uskon ja mitä elän.
On turvallista ja tuttua hipsutella hiljaa alas katsoen ja imeä pesusienen lailla kaikki loukkaavat sanat, ilmeet ja teot. Vaikeneminen ja välttely sammuttaa elämänpalon, kutistaa, tylsistyttää. Tarvita ei ketään. Turvautua ei kehenkään. Pärjätä. Tietää ja ei tietää, vain itse. Kelvata ei kellekkään. Hylätä vain itse. Olla yksin."
Minun lähtökohtani
Olen kirjoittanut ylläolevan tekstin ehkä viisitoista vuotta sitten. Löysin tekstin tällä viikolla, kun selailin vanhaa muistikirjaani. Pääsin siihen tunnelmaan takaisin, jota elin tuolloin tai tuotakin kirjoitelmaa aiemmin. Olen ottanut tuossa taiteilijan vapauden itselleni ja ehkä dramatisoinut ja oikonut mutkia suoraksi. Tietenkin elin ihan täyttä elämää myös tuolloin ja en tietenkään silloin edes ymmärtänyt mistä on kyse. Nyt tässä kohtaa elämässäni tuon vaiheen jälkeen olen kuorinut sipuliani. Onneksi on monta kuorta vielä jäljellä. Ja kymmenen vuoden päästä olen taas kokeneempi ja saatan ajatella tästäkin asiasta eri tavalla.
Miun kiltteys ja tietynlainen rajattomuus tai rajojen asettamisen haasteet näyttäytyivät suhteissa niin, etten itse ollut tottunut tunnistamaan omia tarpeitani tai ennen kaikkea en ollut kasvuympäristössäni elänyt sitä todeksi, että niillä olisi ollut merkitystä. Opin jossain vaiheessa ehkä piilottamaan ne ja minähän koin, että olin hankala, jos yritin tulla näkyväksi tarpeineni ja oikeine tunteineni. Uskoin, että olin liian herkkä ja monimutkainen.
Rajattomuus kuulostaa miun korvaan ihan kauhealta sanalta. Rajaton on ja tarkoittaa miun mielestä arvaamatonta, joka ei kunnioita sääntöjä, eikä ehkä ketään muitakaan.
Luulen, että pitkälti parisuhteissani, en ihan voi sanoa olleeni ainakaan joka hetki aikuinen tai ainakaan totta-en ollut muodostunut omaksi aidoksi minuksi. Ja tiedän, että hyvä parisuhde mahdollistaa molempien kasvun ja kasvu jatkuu suhteen aikana, ei kukaan voi olla koskaan täysin valmis tai kokonaan valmis aito itse. Mutta silloin reilu kaksikymppisenä, kun lähdin pitkään parisuhteeseeni, niin minulla oli joku prinsessa unelma, että jollakin taikakeinolla kumppanini osaisi kohdella minua oikein, vaikka en sitä edes itselleni osannut kertoa. Tämä olisi sitä aitoa rakkautta, jos niin tapahtuisi, kuin itsestään! Kaipasin ja odotin toisen kohtaamista, mutten oikeasti osannut kohdata edes itseäni.
Monesti ihmettelin epämääräisen kelluvaa ja ahdistunutta oloa suhteessa, varsinkin kun ristiriitoja ilmeni. Lamaannuin ja lukkiinnuin ja myönnän, uhriuduinkin monesti! Huomaan ja tunnistan nyt, että pelko ohjasi tekemistäni, eikä minulla ollut turvaa itsessäni. Eipä ihme, että pahaolo kasvoi ja kerääntyi löytämättä ulospääsyä. Minua hävettää oma keskeneräisyyteni ja käyttäytymiseni. Mutta enpä olisi tässä nyt tätä kirjoittamassa, jos en kokisi tätä ihmisyyden jakamista siltikin kaiken häpeän arvoiseksi!
Ihmisyys, aitous ja haavoittuvuus meissä on kaunista. Epätäydellisyys ja keskeneräisyys on minusta täydellistä. Meillä on kaikilla omat lähtökohtamme tähän elämään, niin minullakin. Kasvuympäristö ja varhaiset kokemukset tuovat meille eväät elämän eväsreppuun, joiden kanssa lähdemme jossain vaiheessa harjoittelemaan omaa aikuista elämäämme. Kompastelu ja räpiköinti kuuluu harjoitteluun ja kasvuun.
Rajat parisuhteessa
Rajojen pitäminen parisuhteessa on yksi tärkeimmistä taidoista. Jota miulla ei ilmiselvästi ole ollut tai siinä taidossa on ollut suuria puutteita. Rajattomuuden lisäksi tai siihen kietoutuneena minuun kuuluu ja kuului vahva miellyttämisen tarve. Minähän olin ulospäin ehkä aika helppo kumppani. Aika usein hyvällä tuulella ja myötäilin, kuin myös pidin yllä hyvää fiilistä kodissa. Nyttemmin olen ymmärtänyt myös sen raadollisen asian, että vihan tunne oli vierasta tai ei-arvostettua meidän lapsuuden perheessä. Kiltti tyttö kelpasi! Aggressio olisi hyvä työkalu omien rajojen tunnistamiseen ja sanoittamiseen. Ärtymyksen tai vihan tunne kertovat meille siitä, että ylitämme rajojamme tai joku toinen ylittää niitä. Vihan tunne on siis äärimmäisen hyödyllinen ja tarpeellinen, kuin mittari tai ohjaaja ainakin rajojen asettamisen harjoittelun alkuvaiheessa. Itse tunsin vihan tunteita tosi tosi harvoin. Eli kielsin vihan tunteeni ja yritin haudata niitä jonnekin ikiroudan alle...
Kirjoitukseni tarkoituksena ei ole ollut uppoutua ruotimaan mikä on syynä tai johtanut rajojen pitämisen haasteisiin minulla. Enkä missään nimessä syytä omaa perhettäni näistä asioista, vaan kiitän heitä ja tiedostan, että kaikki ovat tehneet parhaansa niillä voimavaroilla, mitä heillä on silloin ollut. Itse ajattelen tällä hetkellä, että onpa mielenkiintoista ja suhtaudun uteliaasti tämänkaltaisiin ilmiöihin ja käyttäytymiseen. Ja taustalla ja pohjalla halu kasvaa ja kehittyä ihmisenä.
Minulla on ollut aina hyvä tarkoitus saada läheinen parisuhde. Kaiken ei-toimivan käyttäytymisenkin pohjalla on ollut tarve tulla rakastetuksi, nähdyksi ja kuulluksi. Ja monin osin suhteeni ovatkin olleet tyydyttäviä, toimivia ja taatusti täynnä rakkauttakin.
Nyt olen tullut kasvussani siihen kohtaan, että ymmärrän vahvasti, että rajojen asettaminen on kuitenkin yksi avaintekijöistä, joka auttaa luomaan tasapainoisen ja terveen parisuhteen. Että tunnistaa tunteensa ja tarpeensa ja ottaa niistä itse vastuun, se on miun "kakku". Se on itsensä puolella oloa. Elää sitä todeksi, että miulla on väliä ja olen yhtä arvokas kuin kaikki muutkin. Suojelen ja turvaan itseäni toimivilla rajoilla, jotka kerron ja ilmaisen toisille. Rajattomuus altistaa myös monesti kaltoinkohtelulle ja jopa väkivallalle.
Olen katsonut itseäni peilistä, asettunut itseni äärelle ja tarkastellut elämääni ja mennyttä. Rajojen asettaminen, tämä yksi toimivan parisuhteen pöydänjaloista, on taito, jota saan harjoitella joka päivä varmasti koko loppuelämäni ajan. Tämä on yksi minun kasvukohdistani!
Olla itsensä puolella
Vaikka se saattaa tuntua aluksi haastavalta, jopa mullistavalta ja tosi vieraalta tavalta elää ja toimia, niin pienin pienillä askelilla voi kehittää omaa itseluottamustaan rajojen asettamisessa.
On äärimmäisen tärkeää erottaa, että rajat eivät erota sinua kumppanistasi, vaan päinvastoin – ne luovat turvallisen tilan, jossa molemmat voitte kasvaa ja kukoistaa. Ja minä olin uskonut juuri päinvastoin, jos asetan rajan tai kerron tarpeistani, niin silloin tulee konflikti ja se on "tuhon tie."
Mutta mitä tehdä ja mistä edes aloittaa, jos rajojen pitäminen tuntuu vaikealta? Uskon, että monet kamppailevat tämän kanssa, ja syyt voivat vaihdella aina lapsuudenkokemuksista epävarmuuteen tai pelkoon siitä, että toinen osapuoli loukkaantuu tai suhde kärsii.
Mitä rajojen asettaminen tarkoittaa?
Rajojen asettaminen parisuhteessa tarkoittaa yksinkertaisesti (vaikka se saattaa tuntua vieraalta!) sitä, että ilmaisee selkeästi, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä ja minkälaista kohtelua odotat suhteessa. Rajat voivat koskea esimerkiksi:
- Aikaa ja tilaa: Milloin tarvitset omaa aikaa tai tilaa omille harrastuksillesi ja ystävillesi.
- Tunnetason tarpeita: Milloin kaipaat enemmän läheisyyttä tai tukea, ja milloin tarvitset etäisyyttä.
- Käyttäytymistä: Mitä pidät hyväksyttävänä käytöksenä suhteessa (esimerkiksi, miten riitoja käsitellään tai mikä on sinun henkilökohtainen tilasi).
Miksi rajat ovat tärkeitä?
Kun rajat ovat selkeät, parisuhteessa on vähemmän väärinymmärryksiä ja konflikteja. Rajat luovat turvallisuutta, sillä kumpikin osapuoli tietää, mitkä ovat toisen tarpeet ja odotukset. Tämä auttaa molempia tuntemaan olonsa arvostetuksi ja kunnioitetuksi. Nyt ymmärrän senkin omassa toiminnassani, että pyrin hyvään, mutta olinkin oikeasti jopa epärehellinen. En uskaltanut paljastaa toiselle, mitä oikeasti tarvitsin ja odotin. Ja miten voi osata kertoa toiselle, kun ei tunnista edes tarpeita ja odotuksiaan itsessään. Se, että olisin edes ymmärtänyt kertoa toiselle, että tämä on minulle haasteellista ja voidaanko opetella yhdessä, olisi rakentanut siltaa meidän välille eikä muuria.
Ilman rajoja tilanne voi johtaa uupumukseen, kaunaan tai tunteeseen siitä, että omat tarpeet jäävät huomiotta. Rajojen puuttuminen voi myös johtaa riippuvuuteen toisesta osapuolesta, mikä voi pitkällä aikavälillä vahingoittaa suhdetta.
Miksi rajojen pitäminen voi tuntua vaikealta?
Tässä muutamia yleisiä syitä, mitä olen lukenut kirjallisuudesta:
- Pelko hylkäämisestä: Saatat pelätä, että jos asetat rajat, kumppani ei hyväksy niitä tai vetäytyy suhteesta.
- Ylisuorittaminen tai miellyttäminen: Saatat olla tottunut laittamaan muiden tarpeet omiesi edelle, jolloin rajojen asettaminen tuntuu itsekeskeiseltä.
- Epämääräiset rajat: Jos sinulla ei ole selvää kuvaa siitä, mitkä rajasi ovat, voi olla vaikea kommunikoida niitä kumppanille.
Kuinka sitten alkaa harjoitella rajojen asettamista?
Selvitä, mitä itse tarvitset
Ensimmäinen askel rajojen asettamisessa on oman itsesi kuunteleminen. Tutustu itseesi. Mitkä asiat tuntuvat sinusta epämukavilta? Milloin tunnet itsesi uupuneeksi, turhautuneeksi tai loukatuksi? Harjoittele tunteiden tunnistamista ja kaikkien tunteiden sallimista itsellesi. Voit kirjoittaa ylös tilanteita, joissa koet omien rajojesi ylityksen – tämä auttaa tunnistamaan, missä kohdin rajojen asettaminen on tarpeen. Niin kuin aiemmin kirjoitin, niin yhteys vihan tunteeseen ja sen sallimisen harjoittelu on keskiössä. Itselläni auttoi tunne-päiväkirjan pitäminen. Kirjoitin joka ilta jostakin tunteesta, jota olin kohdannut päivän aikana. Usein tunteiden "alta" paljastui joku tarve, joka halusi tulla näkyviin itselleni.
Aloita pienin askelin
Jos rajojen asettaminen tuntuu vaikealta, aloita pienistä asioista. Esimerkiksi, jos huomaat tarvitsevasi enemmän omaa aikaa, kokeile sanoa se kumppanillesi lempeästi: "Tänään tarvitsisin hetken omaa aikaa, voimmeko jutella myöhemmin?" Näin harjoittelet itsesi ilmaisemista ilman, että tilanne tuntuu ylitsepääsemättömältä. Itse huomasin, että rajojen asettamisen harjoittelu oli helpompaa aloittaa turvallisista ystävyyssuhteista.
Käytä selkeää ja rauhallista kommunikaatiota
Kun ilmaiset rajasi, pyri olemaan selkeä, mutta ystävällinen. Älä syyllistä kumppaniasi, vaan keskity omiin tunteisiisi ja tarpeisiisi. Esimerkiksi: "Minusta tuntuu, että tarvitsen enemmän aikaa itselleni iltaisin, jotta voin rentoutua päivän jälkeen."
Opettele sanomaan "ei"
Usein rajojen asettamiseen liittyy myös kyky kieltäytyä asioista, jotka eivät palvele sinua. Tämä voi olla vaikeaa, jos olet tottunut miellyttämään muita, mutta ei-sanan käyttäminen on tärkeä osa itsensä kunnioittamista. Kieltäytyminen ei ole merkki itsekkäästä käytöksestä, vaan tapa pitää huolta omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Suhde auktoriteetteihin saattaa tulla tässä kohtaa tarkasteluun omassa elämässä, jos huomaat, että työssäsi on hankala rajata itseäsi ja sanoa ei varsinkin esimiehelle. Älä vastaa pyyntöihin heti, joskus miettimisajan ottaminen itselle auttaa kuuntelemaan itseä ja omia voimavaroja paremmin. Kiltit, hyväntahtoiset, herkät, avuliaat ja ylikontrolliin taipuvaiset ylisuorittajat sanovat liian usein kyllä kuulematta ensin itseään. On helpompi myöntyä kuin pitää puoliaan, sillä rajojen asettaminen on työlästä, vaikeaa ja jopa tuskallista. Rajattomuus kuormittaa ja johtaa hyvin todennäköisesti työuupumukseen saakka, jos ei herää tarpeeksi ajoissa huomaamaan epätervettä kuviota.
Harjoittele tunteiden säätelyä
Rajojen asettaminen voi herättää monenlaisia tunteita, kuten pelkoa, ahdistusta tai syyllisyyttä. On tärkeää oppia säätelemään näitä tunteita ja antaa itsellesi lupa asettaa rajat, vaikka se tuntuisi aluksi epämukavalta. Voit esimerkiksi harjoitella hengitysharjoituksia tai mindfulnessia, jotka auttavat hallitsemaan stressiä. Itsemyötätunnon harjoittelusta itselleni on ollut ihan mittaamattoman arvokas hyöty!
Kehollisuus
Meidän mieli ja keho on yhteydessä vahvasti toisiinsa. Niitä ei voi erottaa. Uskon itse, että lapsuuden kodin tunneilmasto ja ilmiöt taltioituvat myös kehoon. Pelkästään järkeilemällä ei asioita voi purkaa itsestään. Liikunta ja kehon liikuttaminen varmasti vaikuttavat positiivisesti moneen asiaan, kunhan niitäkin tekee itseään kuunnellen. Itseäni on auttanut myös EFT-menetelmä, puhutaan myös tappingistä. Itse olen pystynyt sen menetelmän avulla sallimaan ja tuntemaan itselleni kaikista haastavimpiakin tunteita. Tästä menetelmästä löytyy runsaasti tietoa netistä ja you tubesta.
Pidä kiinni rajoistasi
Rajat eivät ole tehokkaita, jos et pidä niistä kiinni. Kun olet huomannut rajojen asettamisen olevan tärkeää ja harjoittelet sitä tekoihin asti, niin ole ylpeä itsestäsi. Jos huomaat, että kumppanisi toistuvasti ylittää rajasi, on tärkeää muistuttaa niistä rauhallisesti ja johdonmukaisesti. Kun pidät kiinni omista rajoistasi, annat samalla viestin, että omat tarpeesi ovat tärkeitä ja ansaitsevat kunnioitusta. Tämänkin harjoittelu ottaa aikaa, anna itsellesi lupa harjoitella ja kompastella matkan varrella! Kun rajattomuus ja miellyttäminen on ollut sitä tuttua ja turvallista toimintaa, niin uuden tavan opettelu ja käyttäytymisen muuttaminen vie aikaa. Iloitse pienistäkin onnistumisista. Huomaamisesta on hyvä aloittaa!
Lopuksi
Muistathan, että yksin ei kenenkään tarvitse selvitä tai käydä harjoittelemaan mitään, vaikka yllä onkin "stepit", miten edetä. Ne ovat vain ajatuksia ja ehdotelmia mikä auttoi ja hyödytti minua. On tärkeää, että sinulla on turvallinen olo, missä kohtaa kasvuasi oletkaan. Tukea on saatavilla ja minäkin olen sitä ottanut vastaan monessa kohtaa elämässäni.
Kun olen lukenut tätä tekstiä useampaan kertaan, niin en ole jotenkin tyytyväinen. En ole omasta mielestäni osannut kertoa ihan sitä, mitä tarkoitan. Jotakin puuttuu tai jotakin on liikaa..Hmmm. Lauseet ja sanat tuntuvat kuin kiveen kirjoitetuilta ja tuntuvat liian sotilaallisilta, liian tuomitsevilta. En tarkoita, että koko ajan elämääni tai suhteitani olisi hallinnut rajattomuus, ehkä se näyttäytyi suurimmillaan silloin, kun niistä olisi ollut eniten hyötyä ja niitä olisi todellakin tarvittu. Silloin ne huusivat poissaolollaan. Ehkä asiaa kuvastaa myös, että turvallisuus kutsui rajojani ja turvattomuus niitä ajoi pois. Niitä hetkiä eläessäni, en sitä kuitenkaan tunnistanut.
Silitän itseäni ja tiedän, että olen tehnyt parhaani ja tarpeeksi. Haluan tiedostaa, haluan kehittyä ja kasvaa ja joka päivä on mahdollisuus harjoitella. Kiitos, kun luit tänne asti💗
Voit turvallisesti heittäytyä hetkeksi miun matkaan ja pohtia:
Mitä ajatuksia tästä heräsi?
Tunnistatko sie haasteita rajojen asettamisesta?
Oletko saanut kehuja kiltteydestä ja joustavuudestasi?
Vältteletkö haastavien asioiden puheeksi ottamista riidan pelossa?
Mitä sinä ajattelet häpeästä?
Tunnistatko omassa kasvuympäristössäsi jotain, joka ei saanut olla ja tulla näkyviin?
Tuettiinko tunteiden tunnistamista ja ilmaisua?
Minkä asian omasta lapsuuden kodistasi haluaisit muuttaa tai jättää taaksesi?
Mistä asioista olet ylpeä sinussa ja omassa elämässäsi?
Mistä voisit kiittää omia vanhempiasi?