Rakastettu

Olla rakastettu, nähty ja kuultu

"Olen etsinyt ja odottanut sellaisen saapuvan, jolle olen kaikki. Joka näkisi, tietäisi ja tuntisi hyvyyteni. Jopa paremmin, kuin minä itse. Jolle olisin arvokkain. Joka ei arvostelisi, hylkäisi tai tuomitsisi. Joka olisi kanssani samalla puolella. Joku, jolle saisin olla kaikki ja kokonainen itseni. Ei enempää, ei vähempää. Täydellinen, aito itseni. Joku tulisi, jolle mikään minussa ei olisi liikaa tai liian vähän. Sille mitä olen, ei tarvittaisi mittaria. Joku, jolle kelpaisin kilvoittelematta. Jossain joku toinen odottaa itselleen samaa, ehkäpä minulta? Voiko antaa toiselle tai vastaanottaa itselleen sellaista hyvyyttä, ennen kuin sen itsestään löytää ja osaa itselleen antaa ja sallia? Voiko vailla oleva koskaan täyttyä ulkoapäin? Mitä karikoita sitä rämpiikään, kun yrittää löytää sen, jolle on kaikki, itsensä ulkopuolelta? Voimme auttaa toisiamme ja kulkea rinnalla löytämismatkalla itseemme, mutta työ jää jokaiselle itselleen. Mitä jos nämä kaksi ihmistä kohtaavat toisensa, jotka ovat jo itselleen kaikki?"

–Mari, 28.3.-24-

Olla rakastettu, nähty ja kuultu. Minuna.

Tätä me kaikki haluamme ja janoamme. Se on meidän perustarpeemme, kuin myös oikeus. Olla rakastettu ja arvostettu juuri omana itsenään, sellaisena kuin on. Tuntea itsensä tärkeäksi, minuun halutaan tutustua, minua halutaan kuulla. Kelpaan ja olen tärkeä. Kun luen noita sanoja kehooni tulvahtaa rauha ja turvan tunne. Miltä siun kehossa tuntuu juuri nyt?

Kuten elämässä, niin myös parisuhteessa jokainen meistä kaipaa tunnetta, että olemme turvassa, rakastettuja, tulemme nähdyksi ja kuulluksi. Nämä toimivat hyvän ja toimivan suhteen peruspilareina, ja niiden ymmärtäminen auttaa rakentamaan syvempää yhteyttä ja luottamusta kumppanin kanssa.

En puhu tässä kirjoituksessani syvistä traumakokemuksista, jotka voivat aiheuttaa meille arvottomuuden ja kelpaamattomuuden tunnetta ja liiankin suuria haavoja ihmisyyteemme. Puhun tässä kirjoituksessa ihmisenä kasvamisen haasteista ja niin sanotusti tavallisesta kipuilusta. Yksin ei joka tapauksessa tästäkään kasvunmatkasta tarvitse selviytyä. Tukea, apua ja varsinkin vertaistukea on saatavilla!

Jos sanat, olla rakastettu, tökkii sinua, niin saatat mieltää tämän saman asian esimerkiksi yhteyden tai hyväksyttynä olon tunteeksi. Syvä, juureva tunne siitä, että kuulun johonkin, tulen arvostetuksi ilman pelkoa, että minut tuomitaan, minua arvostellaan tai väheksytään. Minua ei hylätä tai jätetä ulkopuolelle. Tämä ei tarkoita, että pitäisi olla aina kaikista asioista samaa mieltä tai ettei kukaan koskaan loukkaisi minua.

Rakkauden kerjäläinen

Monet meistä hakevat tuota rakkauden ja kelpaavuuden tunnetta itsensä ulkopuolelta ja monin eri tavoin. Olemme monesti kuin rakkauden kerjäläisiä. Kukaan ei voi kuitenkaan meille kaataa tuota rakastetuksi, nähdyksi ja kuulluksi tulon tunnetta suoraan. 

Kaikki kasvu lähtee itsestäni. Rakastanko minä itseäni, tulenko nähdyksi minulle, kuulenko itseäni? Tunnenko olevani rakkauden arvoinen? Mitä minä tarvitsen, onhan minunkin tarpeillani väliä samalla tavalla kuin muidenkin? Sallinko itselleni kaikki tunteeni? Tunnistanko tunteitani ja ilmaisenko niitä rakentavasti? Saako minuun kuulua myös niitä haasteellisimpia ja kipeitäkin tunteita?

Tutustumalla itseeni rakennan tietoisuutta siitä, mikä minulle on tärkeää ja merkityksellistä. Millaista elämää minä haluan elää? Mihin haluan aikaani käyttää ja mihin en? Millaisia ihmisiä haluan elämääni ja millaisia ihmissuhteita rakentaa ja vaalia. Minulla on rohkeutta tarttua oman elämäni ohjaksiin. Tunnen luottamusta ja toivoa tulevaisuutta ja elämääni kohtaan.

Olenko arvokas?

Ihmisinä olemme saattaneet hukata tuon varmuuden ja turvallisuuden tunteen. Saatamme myös huomata, että tuo varmuus vaihtelee hetkestä toiseen. Elämän varrella kasvaessamme monen kokemuksen yhteensattumana meihin on saattanut istahtaa tai jopa asettunut asumaan epäilyksen tunne omasta arvokkuudesta. Maailma on tuonut eteemme paljon vertailukohtia, joiden edessä tunnemme herkästi riittämättömyyttä.

Jos se tapa on ollut tähän asti tuttua minulle, että ohitan itseni, enkä ole nähnyt tai kuullut itseäni. Ja itseni rakastaminen ja tukeminen tuntuu kaukaiselta ja vaikealta. Jopa pelottavalta. On varmasti vaikeaa katsoa itseään peilistä ja alkaa toimia toisin. Se maailma ja tie, että sivuutan itseni, saattaa olla kuin iso valtatie, jota olen kulkenut tähän saakka melkein aina. Se maailma, että olen itseni puolella ja itselleni lempeä, on kuin koskematon lumihanki, ilman polkua. On turvatonta astua uudenlaiseen. Tuttu on turvallisempaa, vaikka se tekisi kipeää. Monesti tätä omaa valtatietään ei edes tunnista tai ymmärrä kärsivänsä siitä.

Kasvun tie on rohkeille

Syvä ihmisenä kasvu on työskentelyä myös uskomusrakenteiden äärellä. Mitä minuun on tarttunut elämäni varrelta? Onko niistä uskomuksista ja ajatuksista minulle hyötyä? Antavatko ne minulle voimaa vai jarruttavatko ne minua? Ovatko ne totta vai kenties kiveen kirjoitettua tarinaa, vaikka monen sukupolvenkin takaa? Kun tätä syvää kasvunmatkaa itsensä äärellä on tehnyt, niin sen jälkeen voi olla valmiimpi vastaanottamaan hyvää myös muilta. Ja kun oikeasti tykkää itsestään, ei salli enää huonoa kohtelua itselleen. Uskoo ja elää sen todeksi, että minusta kannattaa pitää huolta, olen arvokas!

Tämä tuo myös tunnetta siitä, että pystyn ja haluan vaikuttaa elämääni ja asioihini. En ajelehdi ikään kuin autopilotilla. Luottamuksen vahvistuminen itseen ja elämään ylipäänsä tuo toivoa ja uskallusta nähdä myös pimeän taa. 

Kaikki on hyvin, siitä huolimatta, miten kaikki on. Tuo on myös Saku Tuomisen kirjan nimi ja tykkään tuosta lauseesta. Se on radikaali ajatus ja aika mullistavakin ajattelutapa. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, etteikö saisi tuntea kaikkia tunteita, vaikka vallitsevaa tilannetta kohtaan. Saa ärsyyntyä, olla vihainen ja kieriskellä oikein kunnolla. Mauno Koivisto on sanonut myös näin viisaasti "Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin."

Istun tällä hetkellä junassa kohti Helsinkiä. Nuorin lapseni viettää tänään synttäreitä ja haluan olla hänen lähellään erityisesti tänään. Jos voisin toivoa hänelle jotain ominaisuutta tai vahvistaa jotain piirrettä, niin toivon hänelle rohkeutta, että hän avautuu kasvunmatkalle itseensä omin juuri hänelle sopivin askelin ja omaan tahtiinsa. Toivon tätä myös itselleni ja sinulle lukijani!.

Maalasin hänelle taulun, jännittää tunteeko hän sen omakseen vai päätyykö uudelleen maalaukseen. Nyt voin lukea itselleni nuo viisaat Maunon sanat ja otanpa pikku tirsat vielä ennen päätepysäkkiä❤

Kiitos, kun luit-olet tärkeä❤